Kerettiläinen kehitysapumme
Suomen antama kehitysapu on todettu ministeri Stubbin toimesta kättennostoäänestyksissä epäkelvoksi (HS 15.9.2013), ministeri Toivakan mukaan leikkausta tarvitsevaksi, mutta erityisesti naisiin ja lapsiin ja kaikkein köyhimpiin kohdennettavaksi, riippumattoman, Maailmanpankkitaustaisen selvityshenkilön Riitta Reinikan todentamasti pirstaleiseksi, kansalaisjärjestöjen osalta tuloksia todentamattomaksi ja kehitysrahoituslaitos Finnfundin osalta kehuja ansaitsevaksi. (HS 4.6.2015)
Ensi vuoden talousarvioehdotuksessa nämä linjanvedot hahmottuvat 300 miljoonan leikkauksena varsinaiseen kehitysyhteistyöhön ja yritysyhteistyön pönkittämisenä 100 miljoonalla eurolla Finnfundille osoitettavana pääomasijoituksena.
Yritysyhteistyön tuloksellisuusmittarina on budjettiehdotuksen perusteluissa kohdemaiden veropohjien vahvistaminen.
Veropohja on kehno tuloksellisuusmittari maissa, joissa verosuunnittelu ja suoranainen veronkierto on maan tapa ja keino haalia ulkomaisia investointeja, eikä se välitä siitä, mihin varsinaiset yritystoiminnan tuotot päätyvät.
Finnfund on rahoittanut vuosien saatossa suuria suomalaisia pörssiyhtiöitä, mm. Nokiaa, Ahlströmiä, Konetta, näiden etabloituessa kehitysmaihin.
Suomen kehitysavun kirjattuna tavoitteena on köyhyyden poistaminen ja avun kohdentaminen väestön heikoimpaan osaan. Tätä on vaikea uskoa sillä kokemuksella, joka itsellemme on Tansaniassa kertynyt: kun aiemmin valtio-omisteinen tee- ja kahviyhtiö Tanzania Tea Blenders yksityistettiin, kerättiin Tampereen kehitysmaakaupan johdolla ostotarjouksen taakse 240 000 kahvin- ja teenviljelijää edustava usean osuuskunnan konsortio. Osarahoitusta haettiin mm. Finnfundilta, turhaan.
Kehitysmaakauppa oli ennen yksityistämistä jo toimittanut yhtiöön maan suurimman kahvinpaahtimon ja -pakkaamon kansalaisjärjestöhankkeena 50% omarahoituksella.
(Samoihin aikoihin Paulig oy sai Finnfundilta tukea kymmeniä miljoonia kahvinpaahtimon perustamiseksi Viroon – aikana jolloin Pauligin voitto oli satoja miljoonia markkoja.)
Toisen rahoitushakemuksemme Finnfund hylkäsi, kun yli 120 000 kahvinviljelijää edustavat osuuskunnat tarjoutuivat ostamaan yksityistettävän Tanican pikakahvitehtaan. Onnekseen osuuskunnat olivat vuosia varautuneet tulevaan ja pystyivät rahoittamaan kauppahinnan omarahoituksella. Tarpeellista uusinvestointirahaa ei tosin jäänyt.
Kun kansalaisjärjestöt ovat voimakkaasti kritisoineet niin Maailmanpankin kuin mm. Neste Oy:n ja Stora Enson toimia kehitysmaissa, korjataan tämä epäkohta kerralla tulevassa budjetissa: kansalaisjärjestömäärärahat leikataan lähes puoleen ja mm. Finnwatchin, joka erityisesti on raportoinut suomalaisyritysten toimista kehitysmaissa, avustus lakkautetaan – kehitysyhteistyö on ulkoistettu yrityksille ja kansalaisjärjestöongelmaan on löydetty venäläinen ratkaisu.
Erkki Aunola
Tampereen kehitysmaakauppayhdistys
Julkaisematon mielipide? Kirjoitus ei läpäissyt valtamedian seulaa, siksi siis tässä.