Kansalaisjärjestö Finnwatch on tehnyt kahvintuotannosta ja kaupasta raportin, joka avaa tuotantoketjuun osallisten viljelijöiden, työntekijöiden, kahvinvälittäjien, paahtimoiden ja kaupan osuutta kokonaisuudessa ja eri toimijoiden valintojen vaikutusta viljelijöihin ja kahvityöntekijöihin.
Lapsityövoiman käyttö, työolososuhteet viljelmillä ja niiden suhde kahvista saatavaan hintaan avoimilla ja eri sertifiointijärjestelmien rajaamilla markkinoilla ovat keskeisiä tutkimuskohteita. Tapaustutkimukset perehtyvät isojen suomalaisten ja Suomessa toimivien kahvitalojen, Paulig, Meira, Kesko, Arvid Nordquist, Löfbergs Lila ja joidenkin pienpaahtimoiden käytäntöihin. (valitettavasti Tampereen kehitysmaakauppa ei sattunut otantaan).
Isossa kuvassa kerrotaan mm. kuinka Maailmanpankki polkaisi Vietnamin tyhjästä maailman suurimpien kahvintuottajien joukkoon aikana, jolloin raakakahvin hinta alkoi pysyvämmin asettua tasolle, jolla viljely oikeasti olisi ollut kannattavaa.
Kahvimarkkinat ja tuotanto ovat jatkuvassa turbulenssissa, jossa uusia muuttujia syntyy alinomaa. Ilmastonmuutos on useilla tuotantoalueilla jo todellisuutta: Kilimanjarolla, jossa tuottajamme KNCU:n viljelijät asuvat, on vuosittaisten sadekausien säännöllisyys alkanut horjua ja sadot sitämyötä muuttuneet arvaamattomiksi. Kahviruoste, joka pudottaa kahvipensaan lehdet ennen aikojaan ja tuhoaa siten koko sadon, on levinnyt hurjaa vauhtia Väli-Amerikan kautta kohti etelää – Bolivia, josta Cafe Altura-papumme tuli Cianan osuuskunnalta ei ole pystynyt toimittamaan kahvia vientiin kohta kahteen vuoteen.
Markkinoita heiluttaa kahvikaupan spekulatiivinen luonne: kahvia myydään ja ostetaan kahvipörsseissä vuosittain yli kaksi kertaa oikeasti tuotetun kahvin määrä. Kahvi on öljyn jälkeen maailman toiseksi vaihdetuin hyödyke.
Viljelijöiden ja työntekijöiden asemasta ja lapsityövoiman käytön estämisestä on mahdollista vaikuttavasti puhua ja sopia vain, jos kahvista saatava hinta on riittävä ja kattaa vaadittujen tuotanto-olosuhteiden edellyttämät kustannukset.
Sertifiointijärjestelmistä tähän pyrkii parhaiten FLO, jossa tärkeänä elementtinä on vähimmäishinta tuottajalle. Esim. suurten kahvitalojen kansainvälinen UZKAPEH (mm. Paulig) ei tätä sisällä.
Kahvin tuottajahinnan pitäisi olla vähintään tasolla, joka sallii investointeja myös kahvintuotannon ulkopuolelle, näin viljelijöillä olisi mahdollisuus toiseen tukijalkaan epävakaan kahvintuotannon ohella.
KCU (Kagera Co-Operative Union Ltd) on pystynyt tähän ostamalla valtionosuuden Tanican pikakahvitehtaasta yhdessä KDCU:n (Karagwe District Co-operative Union Ltd) kanssa. Investointeja on kohdennettu myös kahden hotellin pyörittämiseen Bukobassa.
KNCU on perustanut Moshiin kahvila-ravintolan, jonka tuotot kattavat jo 10% osuuskunnan kiinteistä kuluista. Viljelijöille on rakennettu majoitusrengas, josta hyötyvät majoitusta tarjoavat viljelijät, kylät ja osuuskunta.
Kehitysmaakaupan kahvista omaa suoratuontia ovat raakakahvi KNCU:lta ja pikakahvi ja luomupikakahvi KCU:lta.
Molemmat ovat FLO-certifioituja. Yhteistyö osuuskuntien kanssa on alkanut 1980-luvulla ja jatkuu säännöllisin kontaktein ja toistuvin vierailuin. Syvempää yhteistyötä on tehty erityisesti kun pikakahvitedas Tanica yksityistettiin ja aiemmin Tanzania Tea Blenders Ltd:n yksityistämisprosessissa.
FLO-sertifiointi on pienelle toimijalle kallista: näiden kahden osuuskunnan kahvin suoratuonnin valvonta maksaa kehitysmaakaupalle tarkastusmaksuna 3000 euroa vuodessa. Lisäksi tulevat Reilu kauppa ry:lle maksettavat lisenssimaksut myydystä kahvista. Osuuskuntien tarkastus tilatasolta lähtien on suurempitöinen, KNCU:n osalta v. 2016 kymmenen päivää ja maksu sitä myötä moninkertainen. Satokauden 2014-2015 KNCU:n reilun kaupan lisästä yli 10% meni ulkopuolisiin sertifiointikuluihin, minkä lisäksi tulevat tietysti järjestelmän omasta ylläpidosta osuuskunnalle aiheutuvat kulut.
Toisaalta on turha kuvitella, että pienen toimijan omat resurssit voisivat riittää vastaavantasoiseen kauppakumppanin seurantaan, ainakaan jos kumppaneita on useampia eri maissa tai tuotantoalueilla. Sen sijaan vertailu esim. luomusertifioinnin kohtuullisiin kustannuksiin panee toivomaan järjestelmän ripeää kehittämistä kustannustehokkaammaksi.
TUTUSTU FINNWATCHIN RAPORTTIIN TÄSTÄ: http://www.finnwatch.org
Suoratuonnin lisäksi kehitysmaakaupalle tulee osuuskuntien kahvia Etiopiasta, Boliviasta (kahviruostetaudin vuoksi ei saatavana viimeiseen kahteen vuoteen) ja Perusta FLO-sertifioidun hollantilaisen välittäjän kautta.
KATSO LISÄÄ TUOTTAJAT-OTSIKON ALTA:http://www.kehitysmaakauppa.org/tuottajat/
Serifiointijärjestelmän ulkopuolelta kehitysmaakauppa tuo kahvia meksikolaiseen zapatistikapinaliikkeeseen kuuluvien pienviljelijöiden osuuskunnilta. Tämä tuonti on joukkorahoitettua tuontia, jossa viljelijöille on maksettu viime tuontieristä 11 – 16% reilun kaupan hinnoittelua korkeampaa hintaa.
Lisätietoa: http://www.kehitysmaakauppa.org/toiminta/cafe-caracol/